Kun pohdit majoitusvaihtoehtoja, huomioi säätysi. Linnanherra tai piispa saa yösijan helposti, mutta talonpoika suuntaa kaupungissa köyhäintaloon, hospitaaliin tai luostariin. Tienvarsien majataloissa makuusijoja ovat seinänvieruspenkit. Kyytirättärin mukana voit päästä naapurikylään talonpojan nurkkiin: tällä on velvollisuus tarjota ruokaa ja juomaa yhdeksi päiväksi.

Vaikka keskiaikaiset esi-isämme elivät vain parikymmentä sukupolvea takaperin, he tuntuvat perin kaukaisilta. Ajattele, jos voisit itse matkustaa keskiajalle ja tavata keskiajan suomalaisen. Yllättäisikö hänen ulkonäkönsä, vaatepartensa tai puhetapansa? Olisiko hänen maailmankuvassaan mitään nykypäivän suomalaiselle tuttua? Miltä tuntuisi kävellä keskiajan Turun kapeilla kujilla tai vaeltaa päiväkausia maantietä pitkin kylästä kylään?

Matkaoppaan muotoon puettu historiateos kuvaa elämää vuoden 1400 Suomessa eli Ruotsin Itämaassa niin kuin paikalle saapunut matkailija sen näkisi. "Pimeän keskiajan" kehnosta maineesta huolimatta keskiaikainen Suomi osoittautuu varsin kiehtovaksi, inhimilliseksi ja kansainväliseksi paikaksi. Matkalainen pääsee ostoksille satavuotiaaseen kauppakaupunki Turkuun ja kuuntelemaan saarnaa hämyiseen puukirkkoon. Hän saa tietoa matkakohteensa sijainnista sekä paikallisista ihmisistä. Opas neuvoo keskiaikaisen rahan käyttöä, käytöstapoja sekä miten toimia tulipalossa tai villieläinten hyökätessä. Kohteeseen päästään oppaan mukaan vesitse tai Hämeen härkätietä, juhlissa nostetaan sahtikousia, majoittuminen tapahtuu säädyn mukaan - tosin markkina-aikaan majapaikat ovat täynnä.

Historian ja arkeologian uusiin tutkimuksiin perustuva matkaopas romuttaa myyttejä keskiajasta ja herättää menneisyyden henkiin runsaan lähdeaineiston ja valistuneiden arvailujen pohjalta. Elina Helkalan nelivärikuvitus auttaa matkalaista kulkemaan uteliain mielin keskiaikaisen kotimaamme kamaralla.

Janakan kronikka, Vanaja vuonna 800 jaa.