Keskiaikainen blogi

Kun ajattelemme keskiajan naisten pukeutumista, mieleen tulevat usein pitkät, hulmuavat mekot ja taidokkaasti somistetut päähineet. Keskiajan ytimessä naisten päähineet olivat paitsi muodikkaita myös käytännöllisiä ja ne kertoivat paljon kantajansa asemasta, säädyllisyydestä ja toisinaan myös persoonallisuudesta.  Miksi naiset käyttivät päähineitä? Keskiajalla hiusten peittäminen oli yleinen käytäntö erityisesti naimisissa oleville naisille. Se liittyi niin uskonnollisiin kuin sosiaalisiin normeihin, ja naisen päähine kertoi paljon hänen sosiaalisesta statuksestaan. Naimattomat tytöt saattoivat pitää hiuksiaan avoimina, mutta avioiduttuaan naisen tuli peittää päänsä joko yksinkertaisella liinalla tai koristeellisemmalla päähineellä. Suosituimmat päähinemuodit 1. HuntuYksinkertaisin ja ajattomin vaihtoehto oli huntu. Kevyt pellava- tai silkkikangas peitti pään ja putosi kauniisti hartioille. Yksinkertaisimmillaan se sidottiin leuan alle tai kiinnitettiin neuloilla. Hunnun alla saattoi olla tiukka aluskangas, joka piti sen paikallaan. 2. Barbette ja filletJos halusi jotain ryhdikkäämpää, saattoi valita barbetten ja filletin yhdistelmän. Barbette oli leukaliina, joka kiinnitettiin korvien alta ja yhdistettiin filletiin, eli ympyränmuotoiseen nauhamaiseen päähineeseen. Tämä tyyli oli erityisen suosittu aatelisnaisten keskuudessa, sillä se kehysti kasvoja kauniisti ja antoi arvokkaan ilmeen. 3. Tressourit ja letitetyt kampaukset1300-luvulla kampaukset ja päähineet menivät käsi kädessä. Letit olivat suuressa suosiossa, ja usein ne kiedottiin pään ympärille ja peitettiin hienovaraisella päähineellä. Tressouri, eli koristeltu verkkomainen päähine oli ylellinen lisä, joka toi näyttävyyttä juhlapukeutumiseen. 4. Wimple – kaulan ja pään peittävä huiviHuntuun yhdistetty wimple oli käytännöllinen ja tyylikäs valinta erityisesti kylmemmällä säällä. Se peitti kaulan ja leuan, tarjoten sekä lämpöä että siveyttä. Monet vanhemmat tai hurskaat naiset suosivat tätä tyyliä, ja se näkyi myös monissa aikakauden maalauksissa. Päähineet ja yhteiskunnallinen asema Päähineiden koristeellisuus ja materiaali kertoivat paljon kantajastaan. Aatelisnaiset saattoivat käyttää hienosti kirjailtuja silkkihuntuja, kun taas talonpoikaisnaiset tyytyivät yksinkertaisempiin pellavaliinoihin. Korkea, kohotettu huntu saattoi kertoa varakkuudesta, sillä se vaati enemmän kangasta ja usein myös tärkkäystä pysyäkseen muodossaan. Voisivatko sydänkeskiajan päähineet tehdä paluun? Vaikka länsimaissa emme ehkä arjessamme käytä huntua tai filletiä, monet keskiajan päähinemuodit ovat jättäneet jälkensä nykypäivään. Esimerkiksi trendikkäät hiusverkot ja koristellut turbaanit muistuttavat menneiden aikojen eleganssista. Ehkäpä seuraavan juhla-asusi kruunaa keskiaikahenkinen päähine! Päähineet eivät olleet vain käytännöllinen lisä asuun, vaan ne olivat osa identiteettiä ja itseilmaisua. Ehkä voisimme ottaa mallia keskiajan naisista ja käyttää rohkeammin erilaisia päähineitä osana tyyliämme? Mitä mieltä olet – voisitko kuvitella itsesi vaikka 1300-luvun huntuun verhottuna?  

Viikinkiaikaiset kengät – historiaa jaloillesi Viikinkiaikaiset kengät olivat paitsi tyylikkäitä ajalleen, myös toimivia ja käytännöllisiä. Viikingit tunnetaan pitkien matkojen kulkijoina ja kovina taistelijoina, joten kenkävalinnoissa on varmasti ollut miettimistä. Materiaalit ja valmistus Viikinkiaikaiset kengät valmistettiin yleensä nahasta, joka parkittiin kestävyyden parantamiseksi. Nahka leikattiin ja ommeltiin kasaan joko yhdestä tai useammasta palasta, riippuen kengän mallista. Ompelu tehtiin vahvalla pellava- tai nahkanyörillä, ja saumat pyrittiin sijoittamaan siten, että ne kestäisivät kulutusta mahdollisimman hyvin. Pohjat olivat usein myös nahkaa ja ne saattoivat olla vahvistettuja ylimääräisillä kerroksilla keston parantamiseksi. Mallit ja tyylit Kenkien mallit vaihtelivat alueittain ja käyttötarkoituksen mukaan. Tavallisimmat viikinkikengät olivat nilkan yli ulottuvia ja niissä oli joko solkikiinnitys tai nahkanyöritys. Joissakin malleissa oli päällinen, joka käännettiin ja sidottiin paikoilleen, kun taas toiset olivat yksinkertaisempia tossumaisia ratkaisuja. Viikingit eivät suosineet kovapohjaisia kenkiä, joten kävely näissä jalkineissa oli varmasti pehmeämpää ja luonnollisempaa kuin nykyaikaisilla jalkineilla. Kenkiä eri elämäntilanteisiin Viikingit liikkuivat paljon niin maalla kuin merellä. Käytännölliset ja kestävät kengät olivat välttämättömät pitkien matkojen ja vaativien sääolosuhteiden takia. Talvikäytössä oli todennäköisesti lampaanvillasta tai muista luonnonmateriaaleista tehtyjä vuorauksia, jotka pitivät jalat lämpiminä. Juhlallisemmissa tilaisuuksissa viikinkiaikaiset kengät saattoivat olla koristellumpia ja huolellisemmin valmistettuja. Arkeologiset löydöt osoittavat, että joissakin kengissä oli koristeellisia leikkauksia tai kuvioita, jotka kertoivat käyttäjänsä varallisuudesta ja asemasta. Voisitko itse käyttää viikinkikenkiä? Nykyään monet historian harrastajat ja perinteisiin käsitöihin viehtyneet ihmiset valmistavat viikinkiaikaisia kenkiä, joko omiin tarpeisiinsa tai historianelävöitykseen. Jos kaipaat luonnollisempaa jalkinetta ja haluat kokeilla jotain erilaista, viikinkikengät voisivat olla kokeilemisen arvoiset! Viikinkiaikaiset kengät ovat mainio esimerkki siitä, kuinka muinaiset kulttuurit osasivat yhdistää tyylin, mukavuuden ja kestävyyden. Ehkei heillä ollut viimeisintä teknologiaa jalkineidensa valmistuksessa, mutta taitavan käsityön ansiosta ne palvelivat käyttäjiään pitkään ja hyvin. Ehkä seuraavan kerran lenkkareita solmiessasi voit miettiä, miltä tuntuisi tallustella viikinkien jalanjäljissä!

Jalkakääreet ovat kiehtovia historiallisia vaatetuksen osia, jotka ovat valloittaneet sekä historian harrastajien että elävöittäjien mielikuvituksen. Näitä käytännöllisiä vaatekappaleita käyttivät alkujaan varhaiskeskiajalla erityisesti viikingit ja anglosaksit, mutta niitä käytettiin vielä esimerkiksi brittien armeijassa aina 1980-luvulle saakka. Vilkaistaampa vähäsen näiden ainutlaatuisten lisävarusteiden historiaan, käyttöön ja nykyajan viehätykseen. Keskiajalla käytännön etujen lisäksi jalkakääreillä oli myös koristeellinen tarkoitus. Ne värjättiin usein eri väreillä, ja niitä voitiin somistaa yksinkertaisilla kuvioilla tai koristeompeleilla, jotka kuvastivat käyttäjän asemaa ja henkilökohtaista makua. Jalkakääre oli tehokas suoja sääolosuhteita vastaa, esti housunlahkeiden repeytymisen maastossa ja oli kaikin puolin monikäytännöllinen, aina mukana oleva apu jopa hätätilanteisiin. Jalkakääreiden käyttäminen Jalkakääreiden käyttäminen saattaa aluksi tuntua haastavalta, mutta hieman harjoittelemalla sen oppii nopeasti. Vaikka täysin varmaa tietoa jalkaakääreen sitomistavasta ei ole, tässä kuitenkin yksinkertainen ohje: Aloita nilkasta: Aloita jalkakääreen kääriminen nilkan ympärille varmistaen, että se on tiukka, mutta ei liian tiukka. Kääriminen ylöspäin: Jatka käärimistä ylöspäin polvea kohti ja varmista että kerrosten väliin ei jää tyhjää. Käännä käärerulla tarvittaessa ympäri jotta kääre kiristyy, eikä siitä jää liehukkeita. Kiinnitä kääreen pää: Kun saavutat pohkeen yläosan, työnnä kääreen pää edellisiin kerroksiin tai kiinnitä se soljella tai nauhalla. Nykyään jalkakääreet ovat löytäneet uuden yleisön historiallisten elävöittäjien, LARP-osallistujien ja fantasiaharrastajien parissa. Tämä simppeli lisä tuo fiilistä asuun kuin asuun. Keskiaikapuodista löydät erilaisia vaihtoehtoja jalkakääreisiin!