Mistä materiaaleista aito keskiaikapuku valmistetaan? – näin tunnistat pellavan ja villan laadun

Keskiaikapuvun perusmateriaalit: Miksi aito luonnonmateriaali ratkaisee?

Kun suunnitteilla ovat aidot keskiaikaiset vaatteet, ensimmäinen ja tärkein askel on oikeiden materiaalien valinta. Keskiajalla pukeuduttiin siihen, mitä luonto tarjosi ja mitä ympäröivästä maailmasta kyettiin tuottamaan tai hankkimaan kauppareittejä pitkin. Synteettisiä kuituja ei ollut olemassa, minkä vuoksi muovipohjaiset materiaalit kuten polyesteri, akryyli tai nailon pilaavat välittömästi asun historiallisen ilmeen ja tunnun.

Aitojen luonnonmateriaalien suosiminen ei kuitenkaan liity pelkästään silmämääräiseen uskottavuuteen. Luonnonkuidut, kuten villa ja pellava, käyttäytyvät täysin eri tavalla kuin teolliset keinokuidut. Ne hengittävät, säätelevät lämpöä erinomaisesti ja hylkivät likaa. Lisäksi ne ovat äärimmäisen turvallisia: leiritulien loisteessa tai historiallisessa keittiössä touhuttaessa lentävä kipinä tekee luonnonkuituun vain pienen, helposti korjattavan hiiltymän, kun taas synteettinen materiaali sulaa ihoon kiinni aiheuttaen vakavia palovammoja.

Aitojen luonnonmateriaalien elävä tekstuuri ja laskeutuvuus herättävät historian eloon.

Valitsemalla laadukkaat materiaalit varmistat myös sen, että asusi kestää aikaa ja kulutusta. Olitpa sitten suuntaamassa elävän historian tapahtumiin, roolipeleihin tai nauttimaan tunnelmasta tulevilla Hämeen Keskiaikafestivaaleilla ( Kantolan tapahtumapuisto, Hämeenlinna), oikein valitut materiaalit takaavat, että viihdyt asussasi aamusta iltaan säästä riippumatta.

Pellava keskiaikaisessa pukeutumisessa – näin tunnistat laadun

Pellava (Linum usitatissimum) on yksi ihmiskunnan vanhimmista viljelykasveista ja se oli keskiajalla kaiken pukeutumisen perusta alusvaatteista lähtien. Koska keskiaikaiset vaatteet puettiin kerroksittain, ihoa vasten tulevat vaatekappaleet – kuten alusmekot, alustunikat, housut, myssyt ja päänsuojukset – valmistettiin poikkeuksetta pellavasta. Pellava on luonnostaan antibakteerinen, hengittävä ja se pystyy imemään itseensä huomattavan määrän kosteutta tuntumatta märältä.

Mutta miten tunnistat todella laadukkaan pellavakankaan? Markkinoilla on monenlaisia pellavalaatuja, ja pelkkä tuoteseloste "100 % pellavaa" ei vielä kerro koko totuutta kankaan kestävyydestä ja historiallisesta vastaavuudesta.

• Sidos ja langan tasaisuus: Aito keskiaikainen pellavakangas oli useimmiten palttinasidosta (yksinkertainen ristiinkudonta). Laadukkaassa pellavassa näkyy luonnollista paksuusvaihtelua (niin sanottuja slub-lankoja), mutta langan itsessään tulee olla tiukasti kierrettyä ja kestävää. Jos kangas on liian harvaa tai sen langat liukuvat helposti sivuun sormella painettaessa, se kuluu nopeasti puhki saumoista.
• Kankaan paino (GSM): Alustunikoihin ja keveisiin huiveihin sopii ohuempi pellava (noin 130–170 g/m²), joka laskeutuu kauniisti ja tuntuu iholla ilmavalta. Jos puolestaan teet kestäviä päällystunikoita, housuja tai kevyitä kesämekkoja, valitse keskiraskas pellava (noin 200–240 g/m²). Se antaa vaatteelle ryhtiä ja kestää kovaakin kulutusta leirielämässä.
• Pellavan tuntu: Laadukas pellava voi uutena tuntua hieman karhealta tai jäykältä, mutta se pehmenee jokaisen pesukerran myötä uskomattoman mukavaksi ja saa tyypillisen, hieman kiiltävän ja elävän pintansa. Jos pellava tuntuu liian liukkaalta tai sähköiseltä, se on todennäköisesti käsitelty synteettisillä viimeistelyaineilla tai sekoitettu polyesteriin.

Laadukas pellavatunika toimii loistavana perusvaatteena ja pehmenee käytössä vuosi vuodelta.

Villa on keskiaikapuvun kulmakivi – vinkit laadukkaan villakankaan tunnistamiseen

Siinä missä pellava suojasi ihoa, villa (lana) piti keskiajan ihmisen lämpimänä ja kuivana. Lähes kaikki päällysvaatteet, kuten mekot, tunikat, housut, sukat sekä ennen kaikkea suuret keskiaikaiset viitat ja huput, valmistettiin villasta. Villalla on uskomattomia luonnollisia ominaisuuksia: se hylkii vettä lanoliinin ansiosta, puhdistaa itse itsensä pelkällä tuuletuksella ja pitää lämpimänä silloinkin, kun se kastuu.

Villakankaan laadussa ja valmistustavassa on kuitenkin suuria eroja. Kun valitset villaa keskiaikapukuun, kiinnitä huomiota näihin tekijöihin:

1. Sidostyyppi (Toimikas vs. Palttina)

Keskiaikaisissa villakankaissa toimikassidokset (twill), kuten vinotoimikas tai murtotoimikas (esimerkiksi kalanruotokuvio), olivat erittäin suosittuja. Toimikaskudos tekee kankaasta joustavamman ja kestävämmän, minkä vuoksi se sopii erinomaisesti tiukasti istuviin säärisiteisiin, housuihin ja mekoihin. Palttinasidos on pelkistetympi ja tasaisempi, ja se sopii erinomaisesti yksinkertaisiin päällystunikoihin.

2. Huovutuksen aste (Sarkakangas eli Loden)

Sarkakangas on villakangasta, jota on kudonnan jälkeen vanutettu eli kevyesti huovutettu. Tämä tekee kankaasta tiiviin, tuulenpitävän ja erittäin vettähylkivän. Sarkavilla on täydellinen valinta talvisiin viittoihin, huppuihin ja kylmän sään matkaviittoihin. Kevyemmät, vanuttamattomat villakankaat puolestaan sopivat kesäkäyttöön ja hienompiin juhla-asuihin.

3. Villakuidun puhtaus

Halvat villakankaat sisältävät usein suuren määrän synteettisiä sekoitteita (esim. 50 % polyesteriä tai akryyliä). Vaikka ne voivat tuntua pehmeiltä, ne menettävät villan parhaat ominaisuudet: ne alkavat nopeasti haista hieltä, nukkaantuvat rumaan tapaan ja voivat sulaa nuotiolla. Pyri aina valitsemaan vähintään 80–100 % villapitoisuus, jotta vaate säilyttää aitoutensa ja loistavat tekniset ominaisuutensa.

Tiivis, laadukas villakangas hylkii tehokkaasti vettä ja suojaa kylmältä viimalta.

Muut keskiaikaiset materiaalit: Silkki, hamppu ja nahka

Vaikka pellava ja villa muodostavat 90 % useimmista historiallisista puvuista, keskiajan materiaalipaletti oli monipuolinen. Erityisesti ylemmän sosiaaliluokan asuissa tai erikoistarkoituksissa käytettiin muitakin luonnonmateriaaleja.

Silkki: Silkki oli äärimmäisen kallis ylellisyystuote, jota tuotiin idästä. Sitä käyttivät vain kuninkaalliset, aatelisto ja erittäin rikkaat kauppiaat. Silkkiä käytettiin usein puvun reunuksissa, huiveissa tai kokonaisissa juhlamekoissa. Keskiaikainen silkki ei yleensä ollut modernia, ohutta ja erittäin liukasta satiinisilkkiä, vaan usein paksumpaa, käsinkudottua ja hienorakeista (kuten tafti tai raakasilkki).

Hamppu ja nokkonen: Työläisten, talonpoikien ja sotilaiden varusteissa käytettiin pellavan ohella myös hamppua ja nokkoskuitua. Nämä materiaalit olivat pellavaakin kestävempiä ja erittäin karkeita, mutta niistä kudotut kankaat sopivat loistavasti kovaa kulutusta vaativiin arkivaatteisiin, säkkeihin ja työkäyttöön.

Nahka: Nahka oli keskiajan muovia – siitä valmistettiin jalkineet, vyöt, laukut, suojavarusteet ja joskus myös työläisten kestävät liivit tai takit. Keskiaikainen nahka oli kasvisparkittua, mikä tarkoittaa, että parkitsemisessa käytettiin tammenkuorta tai muita luonnon aineita kemikaalien sijaan. Kasvisparkittu nahka patinoituu kauniisti käytössä ja kestää vuosikymmeniä oikein huollettuna.

Näin erotat aidon luonnonmateriaalin synteettisistä jäljitelmistä

Joskus kankaan tai valmiin vaatteen materiaalista voi olla epävarmuutta. Kaupoissa ja markkinoilla myydään usein asuja, joiden luvataan olevan aitoa luonnonmateriaalia, mutta jotka todellisuudessa sisältävät merkittäviä määriä akryyliä tai polyesteriä. Onneksi laadun ja aidon materiaalin voi varmistaa muutamalla helpolla testillä:

Kun haluat varmistaa, että hankkimasi keskiaikaiset vaatteet ovat poikkeuksetta korkealaatuisia ja parhaista luonnonmateriaaleista valmistettuja, Keskiaikapuoti.fi on luotettava kumppanisi ympäri vuoden. Heidän asunsa ja kankaansa valitaan tarkasti harrastajien ja elävöittäjien tarpeita kunnioittaen, joten voit luottaa siihen, että saat päällesi parasta mahdollista laatua.