Sydänkeskiajan naisten päähineet – muotia, käytännöllisyyttä ja hiukan hulluttelua

Kun ajattelemme keskiajan naisten pukeutumista, mieleen tulevat usein pitkät, hulmuavat mekot ja taidokkaasti somistetut päähineet. Keskiajan ytimessä naisten päähineet olivat paitsi muodikkaita myös käytännöllisiä ja ne kertoivat paljon kantajansa asemasta, säädyllisyydestä ja toisinaan myös persoonallisuudesta. 

Miksi naiset käyttivät päähineitä?

Keskiajalla hiusten peittäminen oli yleinen käytäntö erityisesti naimisissa oleville naisille. Se liittyi niin uskonnollisiin kuin sosiaalisiin normeihin, ja naisen päähine kertoi paljon hänen sosiaalisesta statuksestaan. Naimattomat tytöt saattoivat pitää hiuksiaan avoimina, mutta avioiduttuaan naisen tuli peittää päänsä joko yksinkertaisella liinalla tai koristeellisemmalla päähineellä.

Suosituimmat päähinemuodit

1. Huntu
Yksinkertaisin ja ajattomin vaihtoehto oli huntu. Kevyt pellava- tai silkkikangas peitti pään ja putosi kauniisti hartioille. Yksinkertaisimmillaan se sidottiin leuan alle tai kiinnitettiin neuloilla. Hunnun alla saattoi olla tiukka aluskangas, joka piti sen paikallaan.

2. Barbette ja fillet
Jos halusi jotain ryhdikkäämpää, saattoi valita barbetten ja filletin yhdistelmän. Barbette oli leukaliina, joka kiinnitettiin korvien alta ja yhdistettiin filletiin, eli ympyränmuotoiseen nauhamaiseen päähineeseen. Tämä tyyli oli erityisen suosittu aatelisnaisten keskuudessa, sillä se kehysti kasvoja kauniisti ja antoi arvokkaan ilmeen.

3. Tressourit ja letitetyt kampaukset
1300-luvulla kampaukset ja päähineet menivät käsi kädessä. Letit olivat suuressa suosiossa, ja usein ne kiedottiin pään ympärille ja peitettiin hienovaraisella päähineellä. Tressouri, eli koristeltu verkkomainen päähine oli ylellinen lisä, joka toi näyttävyyttä juhlapukeutumiseen.

4. Wimple – kaulan ja pään peittävä huivi
Huntuun yhdistetty wimple oli käytännöllinen ja tyylikäs valinta erityisesti kylmemmällä säällä. Se peitti kaulan ja leuan, tarjoten sekä lämpöä että siveyttä. Monet vanhemmat tai hurskaat naiset suosivat tätä tyyliä, ja se näkyi myös monissa aikakauden maalauksissa.

Päähineet ja yhteiskunnallinen asema

Päähineiden koristeellisuus ja materiaali kertoivat paljon kantajastaan. Aatelisnaiset saattoivat käyttää hienosti kirjailtuja silkkihuntuja, kun taas talonpoikaisnaiset tyytyivät yksinkertaisempiin pellavaliinoihin. Korkea, kohotettu huntu saattoi kertoa varakkuudesta, sillä se vaati enemmän kangasta ja usein myös tärkkäystä pysyäkseen muodossaan.

Voisivatko sydänkeskiajan päähineet tehdä paluun?

Vaikka länsimaissa emme ehkä arjessamme käytä huntua tai filletiä, monet keskiajan päähinemuodit ovat jättäneet jälkensä nykypäivään. Esimerkiksi trendikkäät hiusverkot ja koristellut turbaanit muistuttavat menneiden aikojen eleganssista. Ehkäpä seuraavan juhla-asusi kruunaa keskiaikahenkinen päähine!

Päähineet eivät olleet vain käytännöllinen lisä asuun, vaan ne olivat osa identiteettiä ja itseilmaisua. Ehkä voisimme ottaa mallia keskiajan naisista ja käyttää rohkeammin erilaisia päähineitä osana tyyliämme? Mitä mieltä olet – voisitko kuvitella itsesi vaikka 1300-luvun huntuun verhottuna?